emiö

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emiö (3)

  1. (kasvitiede) kukkakasvin emisiitoslehtien muodostama kokonaisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈemiø/
  • tavutus: e‧mi‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emiö emiöt
genetiivi emiön emiöiden
emiöitten
partitiivi emiötä emiöitä
akkusatiivi emiö;
emiön
emiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi emiössä emiöissä
elatiivi emiöstä emiöistä
illatiivi emiöön emiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emiöllä emiöillä
ablatiivi emiöltä emiöiltä
allatiivi emiölle emiöille
muut sijamuodot
essiivi emiönä emiöinä
translatiivi emiöksi emiöiksi
abessiivi emiöttä emiöittä
instruktiivi emiöin
komitatiivi emiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • emiö Kielitoimiston sanakirjassa
  • emiö Tieteen termipankissa