emiö

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emiö (3)[1]

  1. (kasvitiede) kukkakasvin emisiitoslehtien muodostama kokonaisuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emiö emiöt
genetiivi emiön emiöiden
emiöitten
partitiivi emiötä emiöitä
akkusatiivi emiö; emiön emiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi emiössä emiöissä
elatiivi emiöstä emiöistä
illatiivi emiöön emiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emiöllä emiöillä
ablatiivi emiöltä emiöiltä
allatiivi emiölle emiöille
muut sijamuodot
essiivi emiönä emiöinä
translatiivi emiöksi emiöiksi
abessiivi emiöttä emiöittä
instruktiivi emiöin
komitatiivi emiöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • emiö Kielitoimiston sanakirjassa
  • emiö Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3