emiö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]emiö (3)
- (kasvitiede) kukkakasvin emisiitoslehtien muodostama kokonaisuus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈemiø/
- tavutus: e‧mi‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emiö | emiöt |
| genetiivi | emiön | emiöiden emiöitten |
| partitiivi | emiötä | emiöitä |
| akkusatiivi | emiö; emiön |
emiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emiössä | emiöissä |
| elatiivi | emiöstä | emiöistä |
| illatiivi | emiöön | emiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emiöllä | emiöillä |
| ablatiivi | emiöltä | emiöiltä |
| allatiivi | emiölle | emiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | emiönä | emiöinä |
| translatiivi | emiöksi | emiöiksi |
| abessiivi | emiöttä | emiöittä |
| instruktiivi | – | emiöin |
| komitatiivi | – | emiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | emiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |