emo

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emo (1)

  1. (runollinen) äiti
  2. eläimen vanhempi
    Kissaemo sai kuusi poikasta.
    Sorsaemo ohjaa poikasensa veteen.
    Emon huomassa pojat tuntevat olonsa turvatuksi.
  3. (tietotekniikka, slangia) emolevy

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta emä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, sorsaemo

Aiheesta muualla[muokkaa]

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emo (monikko emos)

  1. (slangia) tunteikkaiden ja melodisten punkyhtyeiden stereotyyppinen ihailija, itse yhtye tai niihin liittyvä alakulttuuri

Etymologia[muokkaa]

lyhennös sanasta emotional

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

emō (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus)

  1. ostaa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 389. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.