emo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emo (1)

  1. (runollinen) äiti
  2. eläimen (naaraspuolinen) vanhempi
    Kissaemo sai kuusi poikasta.
    Sorsaemo ohjaa poikasensa veteen.
    Emon huomassa pojat tuntevat olonsa turvatuksi.
  3. (mehiläishoito) kuningatar, ainoa jälkeläisiä tuottava naaras pesässä
  4. (tietotekniikka, slangia) emolevy

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈemo/
  • tavutus: e‧mo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emo emot
genetiivi emon emojen
partitiivi emoa emoja
akkusatiivi emo;
emon
emot
sisäpaikallissijat
inessiivi emossa emoissa
elatiivi emosta emoista
illatiivi emoon emoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emolla emoilla
ablatiivi emolta emoilta
allatiivi emolle emoille
muut sijamuodot
essiivi emona emoina
translatiivi emoksi emoiksi
abessiivi emotta emoitta
instruktiivi emoin
komitatiivi emoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta emä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, metsänemo, sorsaemo, vedenemo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • emo Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emo

  1. peruna, bataatti

Etymologia[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emo (monikko emos)

  1. (slangia) tunteikkaiden ja melodisten punkyhtyeiden stereotyyppinen ihailija, itse yhtye tai niihin liittyvä alakulttuuri

Etymologia[muokkaa]

lyhennös sanasta emotional

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

emō (III) (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus[luo])

  1. ostaa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 389. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.