emo

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emo (1)

  1. (runollinen) äiti
  2. eläimen vanhempi
    Kissaemo sai kuusi poikasta.
    Sorsaemo ohjaa poikasensa veteen.
    Emon huomassa pojat tuntevat olonsa turvatuksi.
  3. (mehiläishoito) kuningatar, ainoa jälkeläisiä tuottava naaras pesässä
  4. (tietotekniikka, slangia) emolevy

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta emä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, sorsaemo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • emo Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emo (monikko emos)

  1. (slangia) tunteikkaiden ja melodisten punkyhtyeiden stereotyyppinen ihailija, itse yhtye tai niihin liittyvä alakulttuuri

Etymologia[muokkaa]

lyhennös sanasta emotional

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

emō (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus)

  1. ostaa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 389. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.