eliö
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]eliö (3)
- (biologia) yhdestä tai useammasta elävästä solusta koostuva elollinen kokonaisuus; kaikki erilaiset eläimet, kasvit, levät, sienet, alkueliöt ja bakteerit; elottomista kappaleista poiketen reagoi ärsykkeisiin, hyödyntää ympäristön energiaa kasvamiseen, lisääntymiseen ja itsensä ylläpitoon
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈeliø/, [ˈe̞liø̞]
- tavutus: e‧li‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eliö | eliöt |
| genetiivi | eliön | eliöiden eliöitten |
| partitiivi | eliötä | eliöitä |
| akkusatiivi | eliö; eliön |
eliöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eliössä | eliöissä |
| elatiivi | eliöstä | eliöistä |
| illatiivi | eliöön | eliöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eliöllä | eliöillä |
| ablatiivi | eliöltä | eliöiltä |
| allatiivi | eliölle | eliöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eliönä | eliöinä |
| translatiivi | eliöksi | eliöiksi |
| abessiivi | eliöttä | eliöittä |
| instruktiivi | – | eliöin |
| komitatiivi | – | eliöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eliö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]alkueliöt, eliöstö, olio, organismi
Yhdyssanat
[muokkaa]alkueliö, eliökanta, eliökehä, eliökunta, eliölaji, eliömaantiede, eliöyhteisö, isäntäeliö, kantaeliö, loiseliö, loistoeliö, pieneliö, siimaeliö, torjuntaeliö, vesieliö
Aiheesta muualla
[muokkaa]- eliö Kielitoimiston sanakirjassa
- eliö Tieteen termipankissa
- Artikkeli 4935 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 197 iO- ja iAinen-sanoista
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).