eliö

Wikisanakirjasta
Katso myös: elio

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eliö (3)

Wikipedia
Katso artikkeli Eliö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (biologia) yhdestä tai useammasta elävästä solusta koostuva elollinen kokonaisuus; kaikki erilaiset eläimet, kasvit, levät, sienet, alkueliöt ja bakteerit; elottomista kappaleista poiketen reagoi ärsykkeisiin, hyödyntää ympäristön energiaa kasvamiseen, lisääntymiseen ja itsensä ylläpitoon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈeliø/, [ˈe̞liø̞]
  • tavutus: e‧li‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eliö eliöt
genetiivi eliön eliöiden
eliöitten
partitiivi eliötä eliöitä
akkusatiivi eliö;
eliön
eliöt
sisäpaikallissijat
inessiivi eliössä eliöissä
elatiivi eliöstä eliöistä
illatiivi eliöön eliöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eliöllä eliöillä
ablatiivi eliöltä eliöiltä
allatiivi eliölle eliöille
muut sijamuodot
essiivi eliönä eliöinä
translatiivi eliöksi eliöiksi
abessiivi eliöttä eliöittä
instruktiivi eliöin
komitatiivi eliöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eliö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

oppitekoinen johdos[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

alkueliöt, eliöstö, olio, organismi

Yhdyssanat[muokkaa]

alkueliö, eliökanta, eliökehä, eliökunta, eliölaji, eliömaantiede, eliöyhteisö, isäntäeliö, kantaeliö, loiseliö, loistoeliö, pieneliö, siimaeliö, torjuntaeliö, vesieliö

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eliö Kielitoimiston sanakirjassa
  • eliö Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).