solu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Solu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solu (1)

  1. (biologia) eliön rakenteellinen ja toiminnallinen perusyksikkö, joka sisältää kokonaisuudessaan sen perimän; eliöiden pienin elollinen rakenneyksikkö
  2. työyhteisön muutaman henkilön muodostama toimintayksikkö; eräiden puolueiden pienin osasto; eräiden terroristiryhmien yksikkö
  3. taulukon yksi tietokohta, erit. taulukkolaskennassa
  4. (puhekieltä) soluasunto
    asua solussa
  5. (tietoliikenne) pieni, vakiomittainen datapaketti
    ATM-verkoissa kaikki data siirretään vakiomittaisissa 53 tavun soluissa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsʷo̞lʷu]

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Lönnrotin 1800-luvun lopulla luoma uudissana, mahdollisesti johtamalla sanoista sola, solukko tai solukka[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aistinsolu, aivosolu, emosolu, hermosolu, imusolu, jättisolu, kantasolu, lihassolu, munasolu, niinisolu, okasolu, pigmenttisolu, plasmasolu, punasolu, puoluesolu, puolustussolu, putkisolu, puusolu, sauvasolu, siemensolu, soluasunto, solubetoni, solubiologia, soluelin, soluhengitys, solukalvo, solukarva, solukelmu, solukumi, solulima, solumuovi, solumyrkky, soluneste, solunjakautuminen, solunäyte, soluoppi, solurakenne, soluseinä, soluseinämä, solusitkos, solutuho, solutuotanto, solutyö, soluväli, sukupuolisolu, sukusolu, supersolu, syöjäsolu, tappajasolu, tappisolu, tylppysolu, tytärsolu, tyvisolu, valkosolu, verisolu, visasolu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)