meno

Suomi

Substantiivi

meno (1)

1. yhdensuuntainen liike johonkin, poispäin
2. rahan kuluminen johonkin tarkoitukseen
3. tapahtuminen tapahtuminen itse niihin vaikuttamatta

   villiä menoa, kovaa menoa, maailman menoa, menoa ja meininkiä

4. huvittelu, ulkona käynti kodin ulkopuolella

   Minulla on illaksi menoa.

Vastakohdat

talous

• tulo

meneminen

• tulo, tuleminen, saapuminen

Käännökset

2. meneminen

englanti: going

1. talous

englanti: expense

ruotsi: utgift

Italia

Adverbi

meno

1. vähemmän
2. miinus

Verbi

meno

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä menare