kustannus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kustannus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kustannus (39)

  1. (usein monikossa) hyödykkeen tekemisestä aiheutunut rahameno taikka vaiva
    rakennuskustannukset

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkust̪ɑnːus/
  • tavutus: kus‧tan‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kustannus kustannukset
genetiivi kustannuksen kustannusten
kustannuksien
partitiivi kustannusta kustannuksia
akkusatiivi kustannus;
kustannuksen
kustannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kustannuksessa kustannuksissa
elatiivi kustannuksesta kustannuksista
illatiivi kustannukseen kustannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kustannuksella kustannuksilla
ablatiivi kustannukselta kustannuksilta
allatiivi kustannukselle kustannuksille
muut sijamuodot
essiivi kustannuksena kustannuksina
translatiivi kustannukseksi kustannuksiksi
abessiivi kustannuksetta kustannuksitta
instruktiivi kustannuksin
komitatiivi kustannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kustannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kustannus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

elinkustannus, kuljetuskustannus, kustannusarvio, kustannuserä, kustannuslaskenta, kustannusliike, kustannusoikeus, kustannusosakeyhtiö, kustannuspaikka, kustannuspaine, kustannussopimus, kustannustaso, kustannustoimittaja, kustannustuote, lisäkustannus, matkakustannus, pääomakustannus, rajakustannus, tuotantokustannus, työkustannus, työvoimakustannus, vaihtoehtoiskustannus, valmistuskustannus, vuosikustannus

Idiomit[muokkaa]

omalla kustannuksella (+ persoonapääte)

Aiheesta muualla[muokkaa]