tulo

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tulo (1)

  1. lähemmäksi tai perille liikkuminen, jonkin saapuminen tai alkaminen
    Tulo ajoittuu kello kahden ja kolmen väliin.
    lumen tulo, hämärän tulo
  2. (matematiikka) kertolaskun tulos
    Laskussa 2·3 = 6 kuusi on tulo.
  3. kts. mon. tulot

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tulo tulot
genetiivi tulon tulojen
(tuloin)
partitiivi tuloa tuloja
akkusatiivi tulo; tulon tulot
Sisäpaikallissijat
inessiivi tulossa tuloissa
elatiivi tulosta tuloista
illatiivi tuloon tuloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tulolla tuloilla
ablatiivi tulolta tuloilta
allatiivi tulolle tuloille
Muut
essiivi tulona tuloina
translatiivi tuloksi tuloiksi
abessiivi tulotta tuloitta
instruktiivi tuloin
komitatiivi tuloine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

tulla + -o

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alastulo, ammattitulo, ansaintatulo, ansiotulo, bruttotulo, esilletulo, ilmitulo, ilmoitustulot, julkitulo, kansantulo, keskitulo, korkotulo, kotiintulo, kuukausitulo, lisätulo, lumentulo, maahantulo, matkailutulo, metsätulo, mukaantulo, myyntitulo, nettotulo, omaisuustulo, osinkotulo, palkkatulo, perilletulo, pistetulo, pääomatulo, pääsylipputulo, päätulo, rahantulo, rahatulo, rajatulo, reaalitulo, sisääntulo, sivutulo, skalaaritulo, toimeentulo, tuloarvio, tuloerä, tuloero, tulolaji, tulolähde, tulonjako, tulonlähde, tulonsaaja, tulonsiirto, tulopolitiikka, tulorahoitus, tulotaso, tulovero, työtulo, ulostulo, unentulo, uskoontulo, vastaantulo, vedentulo, vektoritulo, verotulo, vuokratulo, vuositulo, väliintulo, yrittäjäntulo