menot

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

menot (1) (monikollinen)

  1. se, kuinka paljon johonkin kulutetaan rahaa
  2. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta meno

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menot
genetiivi menojen
partitiivi menoja
akkusatiivi –;
menot
sisäpaikallissijat
inessiivi menoissa
elatiivi menoista
illatiivi menoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menoilla
ablatiivi menoilta
allatiivi menoille
muut sijamuodot
essiivi menoina
translatiivi menoiksi
abessiivi menoitta
instruktiivi menoin
komitatiivi menoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo meno-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

monikkomuoto sanasta meno, ei esiinny yksikössä merkityksessä 'se, kuinka paljon jossakin menetetään rahaa'

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
  • (se, kuinka paljon jossakin menetetään rahaa) tulot