kulua

Suomi

Substantiivi

kulua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulu

Verbi

kulua (52) (taivutus)

1. vähitellen huonontuen tai muuten osoittaa käytön merkkejä

   Maali kului parissa kymmenessä vuodessa pois.

2. vähetä käytön takia

   Rahaa kului paljon.

3. (ajasta) edetä, mennä eteenpäin

   Aika kuluu nopeasti.

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kausatiivinen kuluttaa

Käännökset

1. vähitellen huonontuen t. muuten osoittaa käytön merkkejä

2. vähetä käyötn takia

englanti: be spent

3. (ajasta) edetä

ruotsi: lida