meneminen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

meneminen (38)

  1. lähteminen ja kulkeminen johonkin päämäärään
    Sinne ei ole menemistä.
    Kouluun meneminen jännittää ekaluokkalaisia.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meneminen menemiset
genetiivi menemisen menemisten
menemisien
partitiivi menemistä menemisiä
akkusatiivi meneminen;
menemisen 		menemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi menemisessä menemisissä
elatiivi menemisestä menemisistä
illatiivi menemiseen menemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi menemisellä menemisillä
ablatiivi menemiseltä menemisiltä
allatiivi menemiselle menemisille
muut sijamuodot
essiivi menemisenä
(menemisnä) 		menemisinä
translatiivi menemiseksi menemisiksi
abessiivi menemisettä menemisittä
instruktiivi – menemisin
komitatiivi – menemisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo menemise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		menemis-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

1. meneminen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=meneminen&oldid=4466849”