kortti
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- ohut, yleensä neliskulmainen pala kartonkia tai muovia
- postikortti
- Lähetin kortin Mallorcalta.
- pelikortti
- Jaa kortit!
- Pojat ovat olleet kortilla kaiken päivää.
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kortti | kortit |
| genetiivi | kortin | korttien (korttein) |
| partitiivi | korttia | kortteja |
| akkusatiivi | kortti; kortin | kortit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kortissa | korteissa |
| elatiivi | kortista | korteista |
| illatiivi | korttiin | kortteihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kortilla | korteilla |
| ablatiivi | kortilta | korteilta |
| allatiivi | kortille | korteille |
| Muut | ||
| essiivi | korttina | kortteina |
| translatiivi | kortiksi | korteiksi |
| abessiivi | kortitta | korteitta |
| instruktiivi | – | kortein |
| komitatiivi | – | kortteine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
Idiomit [muokkaa]
- Olla kortilla — Olla vaikeasti saatavissa. (viittaa korttisäännöstelyyn)
- Olla kortilla — Istua korttia pelaamassa.