korttipakka

Suomi

Substantiivi

korttipakka (9)

1. 52:n kortin pakka, jossa on kaksi väriä, musta ja punainen. Molemmissa väreissä on kaksi maata, mustassa pata ja risti; punaisessa hertta ja ruutu. Kaikissa maissa on 13 korttia, jotka on numeroitu 1—13. Numeroilla 11—13 ovat kuvakortit, järjestyksessä S "sotamies", R "rouva", K "kuningas". Numerolla 1 on Ä "ässä". Korttien pisteluvut vaihtelevat pelien mukaisesti. Tavallisesti korteilla on numeroa vastaava pistearvo, mutta korkein kortti on Ä pistearvolla 14 (toisessa tilanteessa 1). Pakassa voi olla ylimääräinen jokeri, joka vastaa eräissä peleissä mitä tahansa korttia.

Etymologia

• yhdyssana sanoista kortti ja pakka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	korttipakka	korttipakat
genetiivi	korttipakan	korttipakkojen (korttipakkain)
partitiivi	korttipakkaa	korttipakkoja
akkusatiivi	korttipakka; korttipakan	korttipakat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	korttipakassa	korttipakoissa
elatiivi	korttipakasta	korttipakoista
illatiivi	korttipakkaan	korttipakkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	korttipakalla	korttipakoilla
ablatiivi	korttipakalta	korttipakoilta
allatiivi	korttipakalle	korttipakoille
Muut
essiivi	korttipakkana	korttipakkoina
translatiivi	korttipakaksi	korttipakoiksi
abessiivi	korttipakatta	korttipakoitta
instruktiivi	–	korttipakoin
komitatiivi	–	korttipakkoine- + omistusliite

Käännökset

englanti: pack of cards, deck of cards espanja: baraja f.

puola: talia kart ruotsi: kortlek venäjä: колода

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• avopakka, umpipakka, pelikortti