köli

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Köli ja koli

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

köli (5) (monikko kölit)

  1. (merenkulku) laivan tai veneen pohjassa sijaitseva uloke, evä tai palkki, joka vakauttaa pituussuuntaista kulkua erityisesti purjeveneissä ja tuulisissa olosuhteissa
    Purjeveneissä tarvitaan suhteellisesti paljon korkeampi köli kuin isoissa aluksissa purjeiden suuren tuulipinnan ja siitä aiheutuvan väännön vuoksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟ʷø̞li]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi köli kölit
genetiivi kölin kölien
(kölein)
partitiivi köliä kölejä
akkusatiivi köli; kölin kölit
Sisäpaikallissijat
inessiivi kölissä köleissä
elatiivi kölistä köleistä
illatiivi köliin köleihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kölillä köleillä
ablatiivi köliltä köleiltä
allatiivi kölille köleille
Muut
essiivi kölinä köleinä
translatiivi köliksi köleiksi
abessiivi kölittä köleittä
instruktiivi kölein
komitatiivi köleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eväköli, kölijalkainen, kölilinja, kölinlasku, kölipuu, köliruuma, kölivesi, köliviiva, nostoköli, sikoköli, sisäköli, ulkoköli

Idiomit[muokkaa]

  • vetää kölin ali