evä

Wikisanakirjasta
Katso myös: Eva, Éva
[1] Selkäevä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

evä (10)

Wikipedia
Katso artikkeli Evä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (anatomia) ruumiinosa, jonka avulla kala työntää itseään eteenpäin tai pitää asentonsa vakaana
    Kalan evistä parittomia ovat selkä-, perä- ja pyrstöevä.
  2. (merenkulku) vedessä tai ilmassa kulkevan aluksen rungosta lähtevä uloke, joka tuottaa nostetta tai lisää vakautta
    Köli on vedenalainen aluksen pitkittäisuuntainen evä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈeʋæ/, [ˈe̞ʋæ]
  • tavutus: e‧vä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi evä evät
genetiivi evän evien
(eväin)
partitiivi evää eviä
akkusatiivi evä;
evän
evät
sisäpaikallissijat
inessiivi evässä evissä
elatiivi evästä evistä
illatiivi evään eviin
ulkopaikallissijat
adessiivi evällä evillä
ablatiivi evältä eviltä
allatiivi evälle eville
muut sijamuodot
essiivi evänä evinä
translatiivi eväksi eviksi
abessiivi evättä evittä
instruktiivi evin
komitatiivi evine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo evä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

eväkalvo, eväköli, eväpiikki, eväpoimu, eväruoto, lyhyteväpallopää, peräevä, pyrstöevä, rasvaevä, rintaevä, selkäevä, suuntausevä, vatsaevä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • evä Kielitoimiston sanakirjassa