pinna

Suomi

Substantiivi

pinna (9)

1. pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
2. jokin muu ohut poikkipuu

   pinnasängyn pinnat

3. (arkikieltä) kärsivällisyys

   Siinä oli kyllä pinna kireällä.

4. (arkikieltä) piste

   Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.

Käännökset

1. ohut puola

englanti: spoke

Idiomit

• palaa pinna = menettää hermonsa/malttinsa
• olla pinna kireällä = olla epäkärsivällinen

Liittyvät sanat

• pitkäpinnainen

Italia

Substantiivi

pinna f. (monikko pinne)

1. evä