pinna

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinna (9)

  1. pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
  2. jokin muu ohut poikkipuu
    pinnasängyn pinnat
  3. (arkikieltä) kärsivällisyys
    Siinä oli kyllä pinna kireällä.
  4. (arkikieltä) piste
    Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpinːɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi pinna pinnat
genetiivi pinnan pinnojen
(pinnain)
partitiivi pinnaa pinnoja
akkusatiivi pinna; pinnan pinnat
Sisäpaikallissijat
inessiivi pinnassa pinnoissa
elatiivi pinnasta pinnoista
illatiivi pinnaan pinnoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi pinnalla pinnoilla
ablatiivi pinnalta pinnoilta
allatiivi pinnalle pinnoille
Muut
essiivi pinnana pinnoina
translatiivi pinnaksi pinnoiksi
abessiivi pinnatta pinnoitta
instruktiivi pinnoin
komitatiivi pinnoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • palaa pinna = menettää hermonsa/malttinsa
  • olla pinna kireällä = olla epäkärsivällinen

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinna f. (monikko pinne)

  1. evä