pinne

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinne (48-J)

  1. (lääketiede) hermon puristustila
  2. (kuvaannollisesti, sisäpaikallissijoissa) tukala tilanne
    olla pinteessä, joutua pinteeseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpinːeˣ/
  • tavutus: pin‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinne pinteet
genetiivi pinteen pinteiden
pinteitten
partitiivi pinnettä pinteitä
akkusatiivi pinne;
pinteen
pinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi pinteessä pinteissä
elatiivi pinteestä pinteistä
illatiivi pinteeseen pinteisiin
pinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinteellä pinteillä
ablatiivi pinteeltä pinteiltä
allatiivi pinteelle pinteille
muut sijamuodot
essiivi pinteenä pinteinä
translatiivi pinteeksi pinteiksi
abessiivi pinteettä pinteittä
instruktiivi pintein
komitatiivi pinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pinnet-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hermopinne

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pinne Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinne yl. (2) (yks. määr. pinnen [luo], mon. epämäär. pinnar [luo], mon. määr. pinnarna [luo])

  1. tikku, keppi
  2. pinna, piste

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pinne Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)