keel

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Englanti[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

keel

  1. (merenkulku) keinumatta, tasaisesti
  2. (kuvaannollinen) tasapainossa

Substantiivi[muokkaa]

keel (monikko keels)

  1. emäpuu; köli

Idiomit[muokkaa]

  • on an even keel

Verbi[muokkaa]

keel

  1. kallistaa alus kumoon
  2. kallistua, kaatua
    keel over – keikahtaa kumoon, kääntyä ylösalaisin

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keel (gen. keele, part. keelt, adit. keelde)

  1. (anatomia) kieli
    Lehmal on kare keel. – Lehmällä on karhea kieli
  2. (soittimessa jms.) kieli
    kitarri keeled – kitaran kielet
  3. (kielitiede) kieli
    Ta oskab eesti keelt – Hän osaa viroa.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi keel keeled
Genetiivi keele keelte
Partitiivi keelt keeli
Illatiivi keelde
keelesse
keelisse
keeltesse

Liittyvät sanat[muokkaa]

Kielitiede