viestintä

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viestintä (9-J)

  1. sanomien välittäminen, merkitysten tuottaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen
    Lähekkäin olevien ihmisten välillä viestintä tapahtuu usein puhutun kielen avulla tai sanattomasti.
    Viestinnässä välitetyn viestin merkitys syntyy vasta kun vastaanottaja sen tulkitsee yksilöllisesti, mutta ympäröivään kulttuuriin sitoutuneena.
  2. tiede, joka tutkii viestintää

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viestintä viestinnät
genetiivi viestinnän viestintöjen
(viestintäin)
partitiivi viestintää viestintöjä
akkusatiivi viestintä; viestinnän viestinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi viestinnässä viestinnöissä
elatiivi viestinnästä viestinnöistä
illatiivi viestintään viestintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viestinnällä viestinnöillä
ablatiivi viestinnältä viestinnöiltä
allatiivi viestinnälle viestinnöille
muut sijamuodot
essiivi viestintänä viestintöinä
translatiivi viestinnäksi viestinnöiksi
abessiivi viestinnättä viestinnöittä
instruktiivi viestinnöin
komitatiivi viestintöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Terho Itkosen vuonna 1965 käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

joukkoviestintä, kohdeviestintä, lähiviestintä, markkinointiviestintä, organisaatioviestintä, painoviestintä, puheviestintä, radioviestintä, satelliittiviestintä, viestintäjärjestelmä, viestintäkanava, viestintäsatelliitti, viestintätekniikka, viestintätiede, viestintäväline, viestintäyhteys

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.