viestintä

Suomi

Substantiivi

viestintä (9-J)

1. sanomien välittäminen, merkitysten tuottaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen

   Lähekkäin olevien ihmisten välillä viestintä tapahtuu usein puhutun kielen avulla tai sanattomasti.

   Viestinnässä välitetyn viestin merkitys syntyy vasta kun vastaanottaja sen tulkitsee yksilöllisesti, mutta ympäröivään kulttuuriin sitoutuneena.

2. tiede, joka tutkii viestintää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viestintä	viestinnät
genetiivi	viestinnän	viestintöjen (viestintäin)
partitiivi	viestintää	viestintöjä
akkusatiivi	viestintä; viestinnän	viestinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	viestinnässä	viestinnöissä
elatiivi	viestinnästä	viestinnöistä
illatiivi	viestintään	viestintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viestinnällä	viestinnöillä
ablatiivi	viestinnältä	viestinnöiltä
allatiivi	viestinnälle	viestinnöille
muut sijamuodot
essiivi	viestintänä	viestintöinä
translatiivi	viestinnäksi	viestinnöiksi
abessiivi	viestinnättä	viestinnöittä
instruktiivi	–	viestinnöin
komitatiivi	–	viestintöine- + omistusliite

Etymologia

Terho Itkosen vuonna 1965 käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. sanomien välittäminen, merkitysten tuottaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen

englanti: communication espanja: comunicación esperanto: komunikado kroaatti: komunikacija f.[hr] ranska: communication f.[fr]

ruotsi: kommunikation saksa: Kommunikation f. serbia: komunikacija f.[sr] (kyrillinen: комуникација), saobraćaj m.[sr] (kyrillinen: саобраћај) sloveeni: komunikacija f.[sl] viro: suhtlus

Liittyvät sanat

• viestiä
• viestin

Synonyymit

• kommunikaatio

Yhdyssanat

joukkoviestintä, kohdeviestintä, lähiviestintä, markkinointiviestintä, organisaatioviestintä, painoviestintä, puheviestintä, radioviestintä, satelliittiviestintä, viestintäjärjestelmä, viestintäkanava, viestintäsatelliitti, viestintätekniikka, viestintätiede, viestintäväline, viestintäyhteys

Aiheesta muualla

• viestintä Kielitoimiston sanakirjassa