viestin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viestin (33)
- viestinnän väline, median väline
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋie̯st̪in/
- tavutus: vies‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viestin | viestimet |
| genetiivi | viestimen | viestimien viestinten |
| partitiivi | viestintä | viestimiä |
| akkusatiivi | viestin; viestimen |
viestimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viestimessä | viestimissä |
| elatiivi | viestimestä | viestimistä |
| illatiivi | viestimeen | viestimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viestimellä | viestimillä |
| ablatiivi | viestimeltä | viestimiltä |
| allatiivi | viestimelle | viestimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viestimenä (viestinnä) |
viestiminä |
| translatiivi | viestimeksi | viestimiksi |
| abessiivi | viestimettä | viestimittä |
| instruktiivi | – | viestimin |
| komitatiivi | – | viestimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viestime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viestin- | |
Käännökset[muokkaa]
1. viestinnän väline
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viestin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
viestin
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä viestiä