sanoma

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sanoma (10)[1]

  1. jonkin välittämä viesti tai uutinen
  2. se mitä on sanottu tai sanotaan, uutinen
    Kuulimme iloisen sanoman lapsen syntymästä.
  3. mieliala, henki
    joulun sanoma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanoma sanomat
genetiivi sanoman sanomien
(sanomain)
partitiivi sanomaa sanomia
akkusatiivi sanoma; sanoman sanomat
sisäpaikallissijat
inessiivi sanomassa sanomissa
elatiivi sanomasta sanomista
illatiivi sanomaan sanomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanomalla sanomilla
ablatiivi sanomalta sanomilta
allatiivi sanomalle sanomille
muut sijamuodot
essiivi sanomana sanomina
translatiivi sanomaksi sanomiksi
abessiivi sanomatta sanomitta
instruktiivi sanomin
komitatiivi sanomine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hätäsanoma, ilosanoma, koodisanoma, kuolinsanoma, puhelinsanoma, radiosanoma, salakielisanoma, salakirjoitussanoma, salasanoma, sanomakellot, sanomalehdistö, sanomalehti, sanomaliikenne, surusanoma, sähkösanoma, voitonsanoma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sanoma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10