Siirry sisältöön

velho

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Wikipedia
Katso artikkeli Velho Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Velho [1]

Substantiivi

[muokkaa]

velho (1)

  1. noita: henkilö, jonka sanotaan hallitsevan yliluonnollisia taikavoimia
  2. (kuvaannollisesti) taituri
    Saa olla kyllä aikamoinen velho, että tämän sopan selvittää.
  3. (tietotekniikka) asennusvelho: tietokoneohjelmaan sisältyvä ohjattu asennus

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋelho/
  • tavutus: vel‧ho

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velho velhot
genetiivi velhon velhojen
partitiivi velhoa velhoja
akkusatiivi velho;
velhon
velhot
sisäpaikallissijat
inessiivi velhossa velhoissa
elatiivi velhosta velhoista
illatiivi velhoon velhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velholla velhoilla
ablatiivi velholta velhoilta
allatiivi velholle velhoille
muut sijamuodot
essiivi velhona velhoina
translatiivi velhoksi velhoiksi
abessiivi velhotta velhoitta
instruktiivi velhoin
komitatiivi velhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo velho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • slaavilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Huomautukset

[muokkaa]
  • Alun perin sanalla viitattiin miespuoliseen noituuden harjoittajaan; nykyään käytetään myös sukupuolineutraalisti.

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • velho Kielitoimiston sanakirjassa
  • velho Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Portugali

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

velho m., velha [luo] f. (monikko velhos [luo] m., velhas [luo] f.)

  1. vanha
  2. kulunut

Substantiivi

[muokkaa]

velho m.

  1. vanhus

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.