velho
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
velho (1)
- noita, henkilö, jonka sanotaan hallitsevan yliluonnollisia taikavoimia
- (kuvaannollinen) taituri
- Saa olla kyllä aika velho, että tämän sopan selvittää.
- (tietotekniikka) asennusvelho, tietokoneohjelmaan sisältyvä ohjattu asennus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋelho/
- tavutus: vel‧ho
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | velho | velhot |
genetiivi | velhon | velhojen |
partitiivi | velhoa | velhoja |
akkusatiivi | velho; velhon |
velhot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | velhossa | velhoissa |
elatiivi | velhosta | velhoista |
illatiivi | velhoon | velhoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | velholla | velhoilla |
ablatiivi | velholta | velhoilta |
allatiivi | velholle | velhoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | velhona | velhoina |
translatiivi | velhoksi | velhoiksi |
abessiivi | velhotta | velhoitta |
instruktiivi | – | velhoin |
komitatiivi | – | velhoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | velho- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
slaavilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- velho Kielitoimiston sanakirjassa
- velho Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Portugali[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
velho m., velha [luo] f. (monikko velhos [luo] m., velhas [luo] f.)
Substantiivi[muokkaa]
velho m.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.