Siirry sisältöön

vanhus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vanhus (39)

  1. vanha henkilö
  2. (arkikieltä, leikkimielinen) vanhempi, isä tai äiti

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑnhus/
  • tavutus: van‧hus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanhus vanhukset
genetiivi vanhuksen vanhusten
vanhuksien
partitiivi vanhusta vanhuksia
akkusatiivi vanhus;
vanhuksen
vanhukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhuksessa vanhuksissa
elatiivi vanhuksesta vanhuksista
illatiivi vanhukseen vanhuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhuksella vanhuksilla
ablatiivi vanhukselta vanhuksilta
allatiivi vanhukselle vanhuksille
muut sijamuodot
essiivi vanhuksena vanhuksina
translatiivi vanhukseksi vanhuksiksi
abessiivi vanhuksetta vanhuksitta
instruktiivi vanhuksin
komitatiivi vanhuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vanhukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vanhus-

Huomautukset

[muokkaa]
  • nykyisin sanan käyttöä myös vältellään sen joissakin yhteyksissä oletetun halventavan sävyn takia: vanhus ~ huonokuntoinen, ja sen sijaan käytetään mm. sanoja ikääntynyt, ikäihminen, seniori

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

vanhustenhoito, vanhustenhuolto, vanhustenkerho, vanhustentalo, vanhustyö

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vanhus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 356 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa