vanhuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanhuus (40)

  1. iäkkyys, korkeaikäisyys, elämän loppupuoli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑnhuːs/
  • tavutus: van‧huus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanhuus vanhuudet
genetiivi vanhuuden vanhuuksien
partitiivi vanhuutta vanhuuksia
akkusatiivi vanhuus;
vanhuuden
vanhuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhuudessa vanhuuksissa
elatiivi vanhuudesta vanhuuksista
illatiivi vanhuuteen vanhuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhuudella vanhuuksilla
ablatiivi vanhuudelta vanhuuksilta
allatiivi vanhuudelle vanhuuksille
muut sijamuodot
essiivi vanhuutena vanhuuksina
translatiivi vanhuudeksi vanhuuksiksi
abessiivi vanhuudetta vanhuuksitta
instruktiivi vanhuuksin
komitatiivi vanhuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vanhuude-
vahva vartalo vanhuute-
konsonantti-
vartalo
vanhuut-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

vanhuudenheikko, vanhuudenhöperö, vanhuudenlepo, vanhuudenturva, vanhuuseläke, vanhuusikä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanhuus Kielitoimiston sanakirjassa