vanhemmuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanhemmuus (40)[1]

  1. lapsen vanhempana oleminen tai sellaiseksi tuleminen
  2. korkeaan ikään liittyvä olotila ja asema erit. toisiin verrattuna
    Vanhemmuus tasoittaa särmiä.
    Hänen vanhemmuutensa sai meidät käyttäytymään kohteliaasti.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑnhemːuːs/
  • tavutus: van‧hem‧muus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanhemmuus vanhemmuudet
genetiivi vanhemmuuden vanhemmuuksien
partitiivi vanhemmuutta vanhemmuuksia
akkusatiivi vanhemmuus;
vanhemmuuden
vanhemmuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhemmuudessa vanhemmuuksissa
elatiivi vanhemmuudesta vanhemmuuksista
illatiivi vanhemmuuteen vanhemmuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhemmuudella vanhemmuuksilla
ablatiivi vanhemmuudelta vanhemmuuksilta
allatiivi vanhemmuudelle vanhemmuuksille
muut sijamuodot
essiivi vanhemmuutena vanhemmuuksina
translatiivi vanhemmuudeksi vanhemmuuksiksi
abessiivi vanhemmuudetta vanhemmuuksitta
instruktiivi vanhemmuuksin
komitatiivi vanhemmuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Gustaf Renvallin käyttöön ottama uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.