vanja
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vanja (9)
- (halventava) venäläinen
- Uraliin, taakse sen, juoksee vanjat / kuuluu vinha läiske tossujen. -- Uraliin, 1942
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑnjɑ/
- tavutus: van‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanja | vanjat |
| genetiivi | vanjan | vanjojen (vanjain) |
| partitiivi | vanjaa | vanjoja |
| akkusatiivi | vanja; vanjan |
vanjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanjassa | vanjoissa |
| elatiivi | vanjasta | vanjoista |
| illatiivi | vanjaan | vanjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanjalla | vanjoilla |
| ablatiivi | vanjalta | vanjoilta |
| allatiivi | vanjalle | vanjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanjana | vanjoina |
| translatiivi | vanjaksi | vanjoiksi |
| abessiivi | vanjatta | vanjoitta |
| instruktiivi | – | vanjoin |
| komitatiivi | – | vanjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vanja Kielitoimiston sanakirjassa