usutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

usutus (39)

  1. usuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈusut̪us/
  • tavutus: u‧su‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi usutus usutukset
genetiivi usutuksen usutusten
usutuksien
partitiivi usutusta usutuksia
akkusatiivi usutus;
usutuksen
usutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi usutuksessa usutuksissa
elatiivi usutuksesta usutuksista
illatiivi usutukseen usutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi usutuksella usutuksilla
ablatiivi usutukselta usutuksilta
allatiivi usutukselle usutuksille
muut sijamuodot
essiivi usutuksena usutuksina
translatiivi usutukseksi usutuksiksi
abessiivi usutuksetta usutuksitta
instruktiivi usutuksin
komitatiivi usutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo usutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
usutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä usuttaa (usut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • usutus Kielitoimiston sanakirjassa