usuttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

usuttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. yllyttää, kiihottaa, agitoida, villitä; usein koirasta (objektina)
    Pois mailtani, tai usutan koirat peräänne!
    Vihamieheni usutti koko kunnanhallituksen kimppuuni.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈusut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: u‧sut‧taa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • usuttaa Kielitoimiston sanakirjassa