uhri

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uhri (5)[1]

  1. ihminen, jolle tapahtui jotakin pahaa, esimerkiksi onnettomuuden tai rikoksen seurauksena
    Hän oli ryöstön uhri.
  2. (uskonto) jumalalle tai jumalille uhrauksessa luovutettu lahja
    Uhri vietiin alttarille.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhri uhrit
genetiivi uhrin uhrien
partitiivi uhria uhreja
akkusatiivi uhri;
uhrin
uhrit
sisäpaikallissijat
inessiivi uhrissa uhreissa
elatiivi uhrista uhreista
illatiivi uhriin uhreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhrilla uhreilla
ablatiivi uhrilta uhreilta
allatiivi uhrille uhreille
muut sijamuodot
essiivi uhrina uhreina
translatiivi uhriksi uhreiksi
abessiivi uhritta uhreitta
instruktiivi uhrein
komitatiivi uhreine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ihmisuhri, kiitosuhri, kuolonuhri, lepytysuhri, messu-uhri, polttouhri, siviiliuhri, sovitusuhri, syntiuhri, teurasuhri, uhrialttari, uhrieläin, uhrikaritsa, uhrikivi, uhrikuolema, uhrilahja, uhrilammas, uhrilehto, uhrilähde, uhrimieli, uhripaikka, uhripappi, uhripuu, uhrisavu, uhritoimitus, uhrivalmius, veriuhri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uhri Kielitoimiston sanakirjassa
  • uhri Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5