uhraus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Uhraus

Substantiivi[muokkaa]

uhraus (39)

  1. jumalalle annettu lahja
  2. luopuminen jostain toisen asian hyväksi
  3. (shakki) Pelaaja uhraa nappulansa häviten materiaalissa, mutta saa kompensaatioksi muita etuja esimerkiksi edullisemman aseman.
    Nappuloiden aktiivisuus ja ylivoima kompensoi uhrauksen aiheuttamat materiaalitappiot
    Uhrauksilla avataan linjoja vastustajan kuningasta kohti.
    Avauksessa tehtyä uhrausta sanotaan gambiitiksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuhrɑus/ tai /ˈuhrɑu̯s/
  • tavutus: uh‧ra‧us / uh‧raus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhraus uhraukset
genetiivi uhrauksen uhrausten
uhrauksien
partitiivi uhrausta uhrauksia
akkusatiivi uhraus;
uhrauksen
uhraukset
sisäpaikallissijat
inessiivi uhrauksessa uhrauksissa
elatiivi uhrauksesta uhrauksista
illatiivi uhraukseen uhrauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhrauksella uhrauksilla
ablatiivi uhraukselta uhrauksilta
allatiivi uhraukselle uhrauksille
muut sijamuodot
essiivi uhrauksena uhrauksina
translatiivi uhraukseksi uhrauksiksi
abessiivi uhrauksetta uhrauksitta
instruktiivi uhrauksin
komitatiivi uhrauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uhraukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uhraus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uhraus Kielitoimiston sanakirjassa