Siirry sisältöön

jumala

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

jumala (10)

  1. (uskonto) maailmankaikkeuteen vaikuttava yliluonnollinen olento
    Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten siinä jumalan lisäksi ei käsitetä voivan olla muuta todellisuutta.
  2. (kuvaannollisesti) ehdottomaksi auktoriteetiksi käsitettävä tai sellaisena kohdeltava henkilö

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈjumɑlɑ/
  • tavutus: ju‧ma‧la

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jumala jumalat
genetiivi jumalan jumalien
(jumalain)
partitiivi jumalaa jumalia
akkusatiivi jumala;
jumalan
jumalat
sisäpaikallissijat
inessiivi jumalassa jumalissa
elatiivi jumalasta jumalista
illatiivi jumalaan jumaliin
ulkopaikallissijat
adessiivi jumalalla jumalilla
ablatiivi jumalalta jumalilta
allatiivi jumalalle jumalille
muut sijamuodot
essiivi jumalana jumalina
translatiivi jumalaksi jumaliksi
abessiivi jumalatta jumalitta
instruktiivi jumalin
komitatiivi jumaline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jumala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

[muokkaa]
  • esiintyy yhdyssanoissa myös typistyneessä muodossa jumal- ja tästä myös itsenäisenä monikon genetiivi jumalten
  • kristinuskon jumalasta puhuttaessa kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella

Etymologia

[muokkaa]
  • joko omaperäinen suomalais-ugrilainen sana[1] tai arjalainen laina[2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Vieruskäsitteet
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • jumala Kielitoimiston sanakirjassa
  • jumala Suomen murteiden sanakirjassa
  • jumala Tieteen termipankissa
  • jumala Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • jumala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 622, 3757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

jumala

  1. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta jumal

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).