tunnustaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tunnustaminen (38)
- (oikeustiede) kanteen oikeaksi myöntäminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnustaminen | tunnustamiset |
| genetiivi | tunnustamisen | tunnustamisten tunnustamisien |
| partitiivi | tunnustamista | tunnustamisia |
| akkusatiivi | tunnustaminen; tunnustamisen |
tunnustamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnustamisessa | tunnustamisissa |
| elatiivi | tunnustamisesta | tunnustamisista |
| illatiivi | tunnustamiseen | tunnustamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnustamisella | tunnustamisilla |
| ablatiivi | tunnustamiselta | tunnustamisilta |
| allatiivi | tunnustamiselle | tunnustamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnustamisena (tunnustamisna) |
tunnustamisina |
| translatiivi | tunnustamiseksi | tunnustamisiksi |
| abessiivi | tunnustamisetta | tunnustamisitta |
| instruktiivi | – | tunnustamisin |
| komitatiivi | – | tunnustamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnustamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunnustamis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tunnustaminen
- (taivutusmuoto) IV-infiniiti verbistä tunnustaa