myöntäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]myöntäminen (38)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myöntäminen | myöntämiset |
| genetiivi | myöntämisen | myöntämisten myöntämisien |
| partitiivi | myöntämistä | myöntämisiä |
| akkusatiivi | myöntäminen; myöntämisen |
myöntämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myöntämisessä | myöntämisissä |
| elatiivi | myöntämisestä | myöntämisistä |
| illatiivi | myöntämiseen | myöntämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myöntämisellä | myöntämisillä |
| ablatiivi | myöntämiseltä | myöntämisiltä |
| allatiivi | myöntämiselle | myöntämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myöntämisenä (myöntämisnä) |
myöntämisinä |
| translatiivi | myöntämiseksi | myöntämisiksi |
| abessiivi | myöntämisettä | myöntämisittä |
| instruktiivi | – | myöntämisin |
| komitatiivi | – | myöntämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myöntämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
myöntämis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. myöntää-verbistä muodostettu teonnimi
|
|