todistelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]todistelu (2)
- todisteleminen
- (oikeustiede) se osa oikeudenkäyntiä, jossa pyritään näyttämään toteen oikeusjutun ratkaisemiseen vaikuttavat tosiseikat
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪odisˌt̪elu/
- tavutus: to‧dis‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | todistelu | todistelut |
| genetiivi | todistelun | todistelujen todisteluiden todisteluitten |
| partitiivi | todistelua | todisteluita todisteluja |
| akkusatiivi | todistelu; todistelun |
todistelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | todistelussa | todisteluissa |
| elatiivi | todistelusta | todisteluista |
| illatiivi | todisteluun | todisteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | todistelulla | todisteluilla |
| ablatiivi | todistelulta | todisteluilta |
| allatiivi | todistelulle | todisteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | todisteluna | todisteluina |
| translatiivi | todisteluksi | todisteluiksi |
| abessiivi | todistelutta | todisteluitta |
| instruktiivi | – | todisteluin |
| komitatiivi | – | todisteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | todistelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi todistella + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. todisteleminen
|
|
2. oikeudenkäynnin osa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Alakäsitteet
[muokkaa]alibitodistelu, asiakirjatodistelu, asianosaisen kuuleminen, asiantuntijatodistelu, henkilötodistelu, katselmus, luonnetodistelu, päätodistelu, todistaja, vastatodistelu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- todistelu Kielitoimiston sanakirjassa