tiinu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tiinu (1)[1]

  1. yleensä kimmestä valmistettu kannellinen astia varsinkin elintarvikkeiden säilytystä varten
    Tiinuun säilöttiin syksyllä lahdattujen sikojen ja lampaiden lihaa, joka säilyi tiinussa hyvin suolattuna talven yli. Myös leipätaikinaa saatettiin tiinussa vaivata.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiinu tiinut
genetiivi tiinun tiinujen
partitiivi tiinua tiinuja
akkusatiivi tiinu;
tiinun
tiinut
sisäpaikallissijat
inessiivi tiinussa tiinuissa
elatiivi tiinusta tiinuista
illatiivi tiinuun tiinuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiinulla tiinuilla
ablatiivi tiinulta tiinuilta
allatiivi tiinulle tiinuille
muut sijamuodot
essiivi tiinuna tiinuina
translatiivi tiinuksi tiinuiksi
abessiivi tiinutta tiinuitta
instruktiivi tiinuin
komitatiivi tiinuine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tiinu Kielitoimiston sanakirjassa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kalatiinu, lihatiinu, läskitiinu, parkkitiinu, puolukkatiinu, taikinatiinu, voitiinu

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1