elintarvike

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

elintarvike (48)

  1. mikä tahansa aine tai tuote, myös jalostettuna, osittain jalostettuna tai jalostamaton tuote, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi
    Nykyisin yhä pienempi osa perheen tuloista menee elintarvikkeisiin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈelinˌt̪ɑrʋike/
  • tavutus: e‧lin‧tar‧vi‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elintarvike elintarvikkeet
genetiivi elintarvikkeen elintarvikkeiden
elintarvikkeitten
partitiivi elintarviketta elintarvikkeita
akkusatiivi elintarvike;
elintarvikkeen
elintarvikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi elintarvikkeessa elintarvikkeissa
elatiivi elintarvikkeesta elintarvikkeista
illatiivi elintarvikkeeseen elintarvikkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi elintarvikkeella elintarvikkeilla
ablatiivi elintarvikkeelta elintarvikkeilta
allatiivi elintarvikkeelle elintarvikkeille
muut sijamuodot
essiivi elintarvikkeena elintarvikkeina
translatiivi elintarvikkeeksi elintarvikkeiksi
abessiivi elintarvikkeetta elintarvikkeitta
instruktiivi elintarvikkein
komitatiivi elintarvikkeine-
+ omistusliite

Huomautukset[muokkaa]

  • Sana esiintyy usein monikossa.

Etymologia[muokkaa]

Yhdyssana sanoista elin (< elää) ja tarvike. Sanaa on käytetty 1920-luvulta lähtien[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

elintarvikeala, elintarvikehuolto, elintarvikehygieenikko, elintarvikehygienia, elintarvikeinsinööri, elintarvikekauppa, elintarvikekemia, elintarvikekioski, elintarvikeliike, elintarvikemuovi, elintarvikeomavaraisuus, elintarviketeknologia, elintarviketeollisuus, elintarviketiede, elintarvikeväri, peruselintarvike, tuore-elintarvike, uuselintarvike

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 157. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.