temppu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

temppu (1-B)

  1. taitoa vaativa liike, liikesarja, taidonnäyte
  2. neuvokas, ovela, nokkela teko, konsti, metku
  3. (arkikieltä) teko, tekonen, juttu
  4. (arkikieltä) yhdynnästä
    Mikko teki temput Tyynen kanssa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪empːu/
  • tavutus: temp‧pu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi temppu temput
genetiivi tempun temppujen
partitiivi temppua temppuja
akkusatiivi temppu;
tempun
temput
sisäpaikallissijat
inessiivi tempussa tempuissa
elatiivi tempusta tempuista
illatiivi temppuun temppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tempulla tempuilla
ablatiivi tempulta tempuilta
allatiivi tempulle tempuille
muut sijamuodot
essiivi temppuna temppuina
translatiivi tempuksi tempuiksi
abessiivi temputta tempuitta
instruktiivi tempuin
komitatiivi temppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tempu-
vahva vartalo temppu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on tuntematon, mutta mahdollisesti se kuuluu samaan etymologiseen yhteyteen verbien temmata ja tempaista kanssa.[1]

Sana on mainittu ensi kerran Henrik Achreniuksen häärunossa noin vuonna 1770:[1]

    Kuin on kaikki nähty,
    Tämä temppu tehty,
    Toinen kohta ehtii etehen.
    Morsian ei säästä –
    Kruunu poies päästä
    Kääreypi kauris kätehen:
          (Henrik Achrenius: Morsian-tansi)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hattutemppu, hokkuspokkustemppu, katoamistemppu, korttitemppu, kypärätemppu, mainostemppu, silmänkääntötemppu, sirkustemppu, taikatemppu, taitotemppu, tempputyöllistäminen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • temppu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.