tarra

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Tarra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

tarra (9)

  1. etiketti tai muu lappu, jonka toinen puoli on liimapintainen ja toisella puolella on kuva, tekstiä tai tilaa kirjoitukselle

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarra tarrat
genetiivi tarran tarrojen
(tarrain)
partitiivi tarraa tarroja
akkusatiivi tarra;
tarran
tarrat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarrassa tarroissa
elatiivi tarrasta tarroista
illatiivi tarraan tarroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarralla tarroilla
ablatiivi tarralta tarroilta
allatiivi tarralle tarroille
muut sijamuodot
essiivi tarrana tarroina
translatiivi tarraksi tarroiksi
abessiivi tarratta tarroitta
instruktiivi tarroin
komitatiivi tarroine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • takaperojohdos sanasta tarrata[1]; vuonna 1959 käyttöön otettu uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tarra Kielitoimiston sanakirjassa
  • tarra Tieteen termipankissa

Gallura[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarra f.

  1. maaperä, maa-aines, maa

Ääntäminen[muokkaa]

Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: tar‧ra

Etymologia[muokkaa]

  • samaa tarkoittavasta latinan sanasta terra

Hollanti[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Tarra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

tarra f. (ei monikkoa)

  1. taara

Iiri[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Tarra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

tarra m.

  1. maaperä, maa-aines, maa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ˠaɾˠə/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: tar‧ra

Etymologia[muokkaa]

  • samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta terr tai tarr < muinaisenglannin sanasta teoru tai teru < germaanisen kantakielen sanasta *terwą < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *derwo- < sanasta *dóru (’puu’)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tarra

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä tar

Aiheesta muualla[muokkaa]

Niall Ó Dónaill: Foclóir Gaeilge-Béarla, An Gúm (1977): ”tarra”

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarra

  1. rinnakkaismuoto sanasta tara

Korsika[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarra f.

  1. maaperä, maa-aines, maa

Ääntäminen[muokkaa]

Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: tar‧ra

Etymologia[muokkaa]

  • samaa tarkoittavasta latinan sanasta terra

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Uzbekki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarra

  1. eräs melonin alalaji: ns. armeniankurkku (Cucumis melo var. flexuosus)
  2. edellisestä ja rypäleistä valmistettu sakea mehu

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Brown, Anneli & Lepäsmaa, Anna-Liisa & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia, s. 18. 2. korjattu painos (1. painos 1996). Helsinki: Finn Lectura, 2008. ISBN 978-951-792-346-0.
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.