taara

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taara (9)[1]

  1. (taloustiede) tavaran alustan, pakkauksen tai päällyksen paino, joka vähentämällä saadaan tavaran varsinainen massa
    Kun vaa'an näyttämästä vähennetään taara, saadaan laskettua tuotteen paino.
    Taara on tavaran loora.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑːrɑ/
  • tavutus: taa‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taara taarat
genetiivi taaran taarojen
(taarain)
partitiivi taaraa taaroja
akkusatiivi taara;
taaran
taarat
sisäpaikallissijat
inessiivi taarassa taaroissa
elatiivi taarasta taaroista
illatiivi taaraan taaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taaralla taaroilla
ablatiivi taaralta taaroilta
allatiivi taaralle taaroille
muut sijamuodot
essiivi taarana taaroina
translatiivi taaraksi taaroiksi
abessiivi taaratta taaroitta
instruktiivi taaroin
komitatiivi taaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta tara << italian sanasta tara < arabian sanasta طَرْح (ṭarḥ)[2][3]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • taara Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taara (gen taara, part taarat)

  1. (yleensä ei monikkoa) päällys, pakkaus/pakkaukset, myyntipakkaus/myyntipakkaukset
    Kaupluse läheduses vedeles taarat. – Kaupan läheisyydessä lojui tyhjiä pakkauksia.
    Vii taara taaratagastusse. – Vie tölkit ja pullot (ym.) pullonpalautukseen.
  2. (taloustiede) taara, myyntipakkauksen paino

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  3. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.