lappu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lappu (1-B) (monikko laput)

  1. pieni pala paperia
    Kirjoita numerot lapulle.
  2. (slangia) LSD, usein paperilappuihin imeytetty huume

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈlɑpːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lappu laput
genetiivi lapun lappujen
partitiivi lappua lappuja
akkusatiivi lappu;
lapun
laput
sisäpaikallissijat
inessiivi lapussa lapuissa
elatiivi lapusta lapuista
illatiivi lappuun lappuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lapulla lapuilla
ablatiivi lapulta lapuilta
allatiivi lapulle lapuille
muut sijamuodot
essiivi lappuna lappuina
translatiivi lapuksi lapuiksi
abessiivi laputta lapuitta
instruktiivi lapuin
komitatiivi lappuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hikilappu, hintalappu, jonotuslappu, kantalappu, kirjelappu, korkolappu, kuolalappu, laastarilappu, lappuhaalari, leukalappu, lunttilappu, lupalappu, narikkalappu, nimilappu, osoitelappu, paikkalappu, pannulappu, paperilappu, patalappu, rintalappu, ruokalappu, sakkolappu, silmälappu, vaatelappu, viestilappu

Idiomit[muokkaa]

  • laittaa lappu luukulle – lopettaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lappu Kielitoimiston sanakirjassa