Siirry sisältöön

laputtaa

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

laputtaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. varustaa lapuilla
    Lappuliisa oli laputtanut kotini nurkalla useita autoja.
  2. kiinnittää lipukkeita

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈlɑput̪ːɑːˣ/
  • tavutus: la‧put‧taa

Etymologia

[muokkaa]

substantiivi lappu (heikko vokaalivartalo lapu- + pääte -ttaa)

Verbi

[muokkaa]

laputtaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. mennä pois, häipyä
    alkaa laputtaa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈlɑput̪ːɑːˣ/
  • tavutus: la‧put‧taa

Etymologia

[muokkaa]

deskriptiivinen[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”laputtaa”.