tappio

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Tappio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tappio (3)

  1. häviö, häviäminen; erityisesti peleissä ja sodassa
    Hän kärsi tappion.
  2. rahan menetys liiketoimissa, liiketappio
    painua tappiolle
  3. kaatunut, miestappio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑpːio/
  • tavutus: tap‧pi‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappio tappiot
genetiivi tappion tappioiden
tappioitten
partitiivi tappiota tappioita
akkusatiivi tappio;
tappion
tappiot
sisäpaikallissijat
inessiivi tappiossa tappioissa
elatiivi tappiosta tappioista
illatiivi tappioon tappioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tappiolla tappioilla
ablatiivi tappiolta tappioilta
allatiivi tappiolle tappioille
muut sijamuodot
essiivi tappiona tappioina
translatiivi tappioksi tappioiksi
abessiivi tappiotta tappioitta
instruktiivi tappioin
komitatiivi tappioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tappio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

tapata + -io, murreverbistä tapata "hävitä (kokea häviö), menettää" (ruotsin kielen verbistä tappa "menettää")

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kalustotappio, kokonaistappio, korjuutappio, kurssitappio, liiketappio, luottotappio, materiaalitappio, miehistötappio, miestappio, mittatappio, murskatappio, muuttotappio, rökäletappio, satotappio, tappiollinen, tappiollisesti, tappiollisuus, tappiomieliala, tappioputki, tilastotappio, tuomaritappio, vaalitappio, valuuttatappio, varastotappio

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tappio Kielitoimiston sanakirjassa