tappa

Katso myös: tappâ, täppa

Italia

Substantiivi

tappa f. (monikko tappe [luo])

1. välilasku, pysähdys

   fare tappa a Genova

Ruotsi

Verbi

tappa (1)

1. pudottaa
2. kadottaa, hukata
3. menettää

   tappa sinne, menettää järkensä

4. tappa bort: unohtaa
5. laskea (vettä esim. hanasta)

   Du kan tappa kallt vatten ur den här kranan.

   Voit laskea kylmää vettä tästä vesihanasta.

Taivutus

Taivutus – tappa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	tappar [luo]	tappas
imperfekti	tappade	tappades
supiini	tappat	tappats
imperatiivi	tappa	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: tappa
• passiivin infinitiivi: tappas
• aktiivin part. prees: tappande [luo]
• passiivin part. prees: tappandes
• part. perf.: yl. tappad, n. tappat, määr./mon. tappade