turska

Wikisanakirjasta
Katso myös: Turska, tūrska

Suomi[muokkaa]

Turska (Gadus morhua)

Substantiivi[muokkaa]

turska (10)

Wikipedia
Katso artikkeli Turska Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. Pohjois-Atlantin ja Jäämeren kala (Gadus morhua), joita ajoittain esiintyy myös Suomenlahdella
    Turska on tärkeä talouskala.
  2. (puhekieltä) tappio, erityisesti arvopaperiin liittyvä
    Taas tuli turskaa kun osakekurssit romahtivat ja jouduin myymään tappiolla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪urskɑ/
  • tavutus: turs‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turska turskat
genetiivi turskan turskien
(turskain)
partitiivi turskaa turskia
akkusatiivi turska;
turskan
turskat
sisäpaikallissijat
inessiivi turskassa turskissa
elatiivi turskasta turskista
illatiivi turskaan turskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi turskalla turskilla
ablatiivi turskalta turskilta
allatiivi turskalle turskille
muut sijamuodot
essiivi turskana turskina
translatiivi turskaksi turskiksi
abessiivi turskatta turskitta
instruktiivi turskin
komitatiivi turskine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo turska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hopeaturska, kummeliturska, lyyraturska, pikkuturska, turskakala, turskanpyynti, valkoturska

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • turska Kielitoimiston sanakirjassa
  • turska Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.