tapatus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapatus (39)

  1. tapattaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑt̪us/
  • tavutus: ta‧pa‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapatus tapatukset
genetiivi tapatuksen tapatusten
tapatuksien
partitiivi tapatusta tapatuksia
akkusatiivi tapatus;
tapatuksen
tapatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tapatuksessa tapatuksissa
elatiivi tapatuksesta tapatuksista
illatiivi tapatukseen tapatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapatuksella tapatuksilla
ablatiivi tapatukselta tapatuksilta
allatiivi tapatukselle tapatuksille
muut sijamuodot
essiivi tapatuksena tapatuksina
translatiivi tapatukseksi tapatuksiksi
abessiivi tapatuksetta tapatuksitta
instruktiivi tapatuksin
komitatiivi tapatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tapatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tapatus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tapattaa (tapat- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tapatus Kielitoimiston sanakirjassa