tapattaa

Suomi

Verbi

tapattaa (53-C) (taivutus[luo])

1. tappaa välillisesti, järjestää tappaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑpɑt̪ːɑːˣ/
• tavutus: ta‧pat‧taa

Etymologia

• teettomuoto verbistä tappaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• tapatuttaa, tapatatuttaa
• substantiivit: tapattaminen, tapatus

Aiheesta muualla

• tapattaa Kielitoimiston sanakirjassa