tama

Wikisanakirjasta
Katso myös: tàma, tämä, tämā

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tama (9)

  1. (puhekieltä) Tamagotchi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tama tamat
genetiivi taman tamojen
(tamain)
partitiivi tamaa tamoja
akkusatiivi tama;
taman
tamat
sisäpaikallissijat
inessiivi tamassa tamoissa
elatiivi tamasta tamoista
illatiivi tamaan tamoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tamalla tamoilla
ablatiivi tamalta tamoilta
allatiivi tamalle tamoille
muut sijamuodot
essiivi tamana tamoina
translatiivi tamaksi tamoiksi
abessiivi tamatta tamoitta
instruktiivi tamoin
komitatiivi tamoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Ainu[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tama

  1. pallo
  2. luoti

Etymologia[muokkaa]

japanin sanasta たま】(tama)

Lähteet[muokkaa]

  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

'Auhelawa[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tama

  1. isä

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tama f.

  1. pato

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tama

  1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta tam
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta tam
  3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta tam

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

táma f. (kyrillinen тама)

  1. pimeys

Ääntäminen[muokkaa]