taimi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Taimi


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taimi (25)

  1. siemenestä kasvanut nuori istutusta varten koulittu tai istutettu kasvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯mi/
  • tavutus: tai‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taimi taimet
genetiivi taimen tainten
taimien
partitiivi tainta
taimea
taimia
akkusatiivi taimi;
taimen
taimet
sisäpaikallissijat
inessiivi taimessa taimissa
elatiivi taimesta taimista
illatiivi taimeen taimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taimella taimilla
ablatiivi taimelta taimilta
allatiivi taimelle taimille
muut sijamuodot
essiivi taimena taimina
translatiivi taimeksi taimiksi
abessiivi taimetta taimitta
instruktiivi taimin
komitatiivi taimine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Henrik Hoffmanin käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

astiataimi, avotaimi, ihmistaimi, kaalintaimi, kurkuntaimi, paakkutaimi, perunantaimi, pottitaimi, puuntaimi, ruukkutaimi, rönsytaimi, sirkkataimi, taimilava, taimipolte, taimitarha

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • taimi Kielitoimiston sanakirjassa
  • taimi Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.