siemen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Siemen


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

siemen (32)

  1. (kasvitiede) suvullisesti lisääntyvän kasvin alkio
  2. lähtökohta, alku
  3. (ylätyyliä) siemenneste

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsiemen/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siemen siemenet
genetiivi siemenen siementen
siemenien
partitiivi siementä siemeniä
akkusatiivi siemen;
siemenen
siemenet
sisäpaikallissijat
inessiivi siemenessä siemenissä
elatiivi siemenestä siemenistä
illatiivi siemeneen siemeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi siemenellä siemenillä
ablatiivi siemeneltä siemeniltä
allatiivi siemenelle siemenille
muut sijamuodot
essiivi siemenenä
(siemennä)
siemeninä
translatiivi siemeneksi siemeniksi
abessiivi siemenettä siemenittä
instruktiivi siemenin
komitatiivi siemenine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hampunsiemen, heinänsiemen, kanariansiemen, kasvinsiemen, kauransiemen, kylvösiemen, linnunsiemen, ohransiemen, omenansiemen, pellavansiemen, perunansiemen, rukiinsiemen, seesaminsiemen, sellerinsiemen, siemenaihe, siemenheitto, siemenistukas, siemenjohdin, siemenjyvä, siemenkakku, siemenkasvi, siemenkauppa, siemenkaura, siemenkota, siemenkuori, siemenneste, siemenohra, siemenperuna, siemenrakkula, siemenruis, siemensato, siemensolu, siemensyöksy, siementarkastus, siementuotanto, siemenvaippa, siemenvesi, siemenvilja, siemenvuosi, sinapinsiemen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • siemen Kielitoimiston sanakirjassa
  • siemen Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.