suka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: sukā


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suka (10-D)[1]

  1. karkea harja, jonka harjakset ovat muovia tai metallia; käytetään eläimien irtokarvojen poistamiseen, sukimiseen
  2. hiusharja, hiussuka; käytetään hiusten harjaamiseen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suka suat
genetiivi suan sukien
(sukain)
partitiivi sukaa sukia
akkusatiivi suka;
suan
suat
sisäpaikallissijat
inessiivi suassa suissa
elatiivi suasta suista
illatiivi sukaan sukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sualla suilla
ablatiivi sualta suilta
allatiivi sualle suille
muut sijamuodot
essiivi sukana sukina
translatiivi suaksi suiksi
abessiivi suatta suitta
instruktiivi suin
komitatiivi sukine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha indoeurooppalainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sukakarva

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suka Kielitoimiston sanakirjassa

Indonesia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suka

  1. tykätä, pitää

Latvia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suka f.

  1. harja

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suka f.

  1. narttu, naaraskoira
  2. (halventava) lutka

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.