sorto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sorto (1-K)

  1. vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla
    Työn orjat sorron yöstä nouskaa (Kansainvälinen)
  2. (merenkulku, ilmailu) veden tai ilman virtausten poikkeuttava vaikutus aluksen kulkusuuntaan
    Voimakas sorto aiheuttaa ohjaustoimista huolimatta reitiltä poikkeamisen.
  3. (intersektionaalinen feminismi) etuoikeutettujen syrjintä sorrettuja vastaan
    Sorto rassaa lihavia työpaikoilla (is.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsort̪o/
  • tavutus: sor‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sorto sorrot
genetiivi sorron sortojen
partitiivi sortoa sortoja
akkusatiivi sorto;
sorron 		sorrot
sisäpaikallissijat
inessiivi sorrossa sorroissa
elatiivi sorrosta sorroista
illatiivi sortoon sortoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sorrolla sorroilla
ablatiivi sorrolta sorroilta
allatiivi sorrolle sorroille
muut sijamuodot
essiivi sortona sortoina
translatiivi sorroksi sorroiksi
abessiivi sorrotta sorroitta
instruktiivi – sorroin
komitatiivi – sortoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sorro-
vahva vartalo sorto-
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta sortaa (sort- + -o)

Käännökset[muokkaa]

1. vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla
2. virtausten poikkeuttava vaikutus aluksen kulkusuuntaan

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

rotusorto, sekasorto, sortohallinto, sortohallitus, sortokausi, sortokulma, sortotoimi, sortovalta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sorto Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sorto

  1. kohtalo
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=sorto&oldid=4320457”